Lumeton Nuuksion kansallispuisto

02.01.2018

Toiveistani huolimatta, emme ole vieläkään saanut Etelä-Suomeen kunnolla lunta. Onneksi muutamia valkoisia päiviä on ollut ja ne ovat osuneet juuri itsenäisyyspäivään ja Jouluun. Ajatuksia on tullut, josko sitä olisi mahdollisuus lähteä lunta katsomaan pohjoisemmaksi esimerkiksi Kolille. Sinne ei ajaisi täältä Espoosta kun reilu kuusi tuntia, se olisi jopa mahdollinen pitkän viikonlopun reissu ja auttaisi varmasti tähän lumen kaipuuseen. 

Nuuksion kansallispuisto on kuitenkin ihana oli sitten lunta tai ei. Lauantaiaamuna lähdenkin parhaan retkikaverini Taika-Tomun kanssa katsastamaan minulle uuden reitin Nuuksiosta. Klassarinkierros, 4km pitkä rengasreitti, se sijaitsee Nuuksion kansallispuiston rauhallisemmassa länsiosassa. Vaikka on viikonloppu, se ei ole niin ruuhkainen kuin suositut Haukkalammenreitit, sopii siis minulle hyvin.  Tämän reitin helmi on minusta vähän yli 100 metriin merenpinnasta kohoava Klassarinkallio. Siellä oli oikein oivallinen paikka juoda aamukahvi. 

Joulupukki toi minulle uuden upean objektiivin Sigman 50mm f1.4 Art. Oivallinen tilaisuus päästä kuvaamaan tällä linssillä. Linssihän on ihan huikea, se piirtää tosi upeasti ja pärjää paremmin kuin hyvin vertailussa muihin vastaaviin linsseihin. Tämä linssi on minun ensimmäinen oma kiinteäpolttovälinen linssi. Aluksi käsi jotenkin haki zoomrengasta, mutta nopeasti sitä tottuu ns. zoomaamaan omilla jaloilla :) :)  Tämä yläpuolella otettu kuva on Klassarinkallion päältä. Tässä kuvassa kameran asetukset olivat seuraavaa: Runkona minun Canon 5D Mark III objektiivissa f1.8 suljinaika 1/200 ISO 200. 

Taika-Tomu on neljävuotias paimensukuinen lapinkoira ja rakastaa ulkoilua. Hän on vaan erimieltä minun kanssa siitä, kuinka kauaksi aikaa sopii pysähtyä valokuvaamaan. Joten jos satut samaan aikaa minun ja Tomun kanssa retkipaikalle, tunnistat meidät siitä kun minä kyykin kuvaamassa kamerani kanssa ja Tomu haukkuu kovaäänisesti minua jo jatkamaan matkaa. :D Usein haluan kuvata myös komeaa lapinkoiraani, mutta hän ei välitä olla kameran edessä ja on oppinut tunnistamaan kameran tarkennusäänen ja kääntää päänsä heti pois. Joskus kuitenkin onnistun saamaan Tomusta kuvia, mutta suhteessa niitä epäonnistuneita on paljon. Tämä alla oleva kuva naurattaa minua, se kertoo Tomusta paljon, hän osaa ilmaista mielipiteensä ilmeillään.

Tämä Klassarinkierros on kyllä ihana, kansallispuisto on kaunis ilman luntakin. Havupuiden vihreys korostuu harmaata taivasta vasten. Reitti on hyvässä kunnossa, vain muutamissa kohdissa pitkospuiden päälle on jäännyt jäätä, joten niissä sai kulkea varoen. Maa on hyvin märkää joten kengät pitää ehdottomasti olla vedenpitävät, jos haluaa kuivin sukin selvitä. Varsinaisesti tämä reitin varrella ei ole tulentekopaikkaa, mutta ihan pikkusen, jos poikkeaa reitiltä pääsee Saarilammen nuotiopaikalle. 

Tämä on minulle paras tapa viettää vapaa-aikaa. Valokuvaaminen ja retki luontoon. Ja kuinka helppoa se on toteuttaa kuin meillä on lähellä tällaisia retkeily paikkoja. Minun haasteena on se, että kannan mukanani usein ihan liikaa tavaraa. Nytkin mukana repussa oli kaikki objektiivini ja kuvasin vain yhdellä :D  Jatkossa taidan yrittää tehdä niin, että en ota kaikkea mukaan metsään. 

Hei, Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Teittekö uuden vuoden lupauksia? Minä lupasin itselleni enemmän IHANIA-kuvia :) 

Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää näistä kuvista ja niiden kamera-asetuksista kysy rohkeasti, kerron mielelläni lisää.

 Maarit